“Mitä tekisit, jos et pelkäisi?”

Jesuiittapappi Anthony de Mello kysyy näin kirjassaan Havahtuminen. Otsikon kysymys on ollut itselleni erittäin tärkeä. Se havahdutti minut ensimmäisen kerran luita ja ytimiä myöten keväällä 2009 ja auttoi elämänmuutoksen tekemisessä.

Lause ravistaa hereille yhä uudelleen. Se sai minut jälleen kirjoittamaan, koska minun täytyy – tai saan pian tehdä valintoja. Vuodenvaihteessa alkaa erilainen arki, kun aloitan työnteon täysipäiväisesti ja Veikko perhepäivähoidon. Edessäni näkyy kutsuvia polkuja, ja tilanne on kismittävä; mitä niistä kannattaisi astella eteenpäin? Mitä ideoita pidän, mistä luovun, minkä laitan hautumaan?

Elämä on yleensä täynnä tekemistä. Kaikessa työn ja muun elämän tiimellyksessä voi kadottaa itsensä ja halutun suunnan. Suuntaa kannattaa silloin tällöin tarkistaa; viekö tämä tie, työ, projekti, asiakas,  toiminta minua omaa tavoitettani, visiotani kohden? Sopiiko se ”minun juttuuni”? Jos ei, on korjausliikkeen aika.

Luopuminen on välttämätöntä muutoksessa. Oppivien organisaatioiden isältä, Peter Sengeltä, saamani suuri opetus Meksikossa 2010 oli ”Learning is letting go”, oppiminen on irtipäästämistä. Menetyksen pelossamme ja olemassa olevasta turvaa hakiessamme saatamme erehtyä pitämään kiinni turhista ja energiaa vievistä, jopa itsellemme haitallisista asioista, tavoista ja jopa ihmissuhteista. Luopuminen on valaisevaa, joskin joskus tuskallista. Miten usein olenkaan voinut todeta, että tilalle tuli jotain paljon parempaa. Kun vain uskalsin luopua.

Katse tähän hetkeen. Syksy on ollut huikeaa aikaa. Olen saanut olla tekemässä kahta isoa verkostokohtaamista. HOPE Myrsky oli räjähdysvoimainen yrittäjyyskasvatustapahtuma lokakuun lopussa Tampereella. Tiimiakatemia täyttää tammikuussa 2013 20 vuotta, ja riemullisena haasteenani on auttaa saamaan viesti juhlapäivästä laajalle kansainväliselle verkostolle. Mahtava nuorten tiimiyrittäjien tiimi rakentaa kaikkien aikojen juhlallisuuksia; ilmoittautuneita on nyt jo yli 450!

Kahvitellaan –kohtaamiset jatkuvat. Keskustelut ovat saaneet aivot surraamaan mukavasti. Olen saanut käydä upeiden ihmisten kanssa dialogia yleisesti elämästä, yrittäjyydestä, yrittäjyyskasvatuksesta, kohtaamisista, valmentamisesta, kasvumarkkinoinnista, kehittämisestä, kumppanuuksista, johtamisesta… Mukamas Learning Design -yritykseni ydin ja oma siilikonseptini* hioutuvat siinä samalla kun verkosto vahvistuu ja maailma paranee. Siilikonsepti löytyy kolmen alueen risteyskohdasta:

  1. Missä olen taitava, paras?
  2. Mistä olen innostunut ja mitä haluan tehdä intohimoisesti?
  3. Mikä tuottaa lisäarvoa muille (ja sitä halutaan ostaa)?

* Mukaeltu kirjasta Jim Collins: Good to Great

Uuden kynnyksellä tai suuntaa tarkistaessa de Mellon kysymys ja siilikonsepti voivat auttaa pysymään polulla. Takapakkejakin tulee, ihan varmasti. Epäonnistumisen pelko voi hetkellisesti sekoittaa mielen tai lamaannuttaa kokonaan. Se on liian usein hyvien päätösten esteenä. Mutta pelko on vain oman pääni sisällä, joten sille voi vain yksi ihminen tehdä jotain. Minä itse.

Tanssii tähtien kanssa –voittaja, koomikko Krisse Salminen nosti finaalilähetyksessä esiin tärkeän seikan. Onnistuminen vaatii täyttä keskittymistä, heittäytymistä tekemiseen. Jos alkaa vilkuilla liikaa sivuille, alkaa pian katsoa suoritustaan kuin ulkopuolelta. Keskittyminen herpaantuu ja tulee turhia virheitä. Tanssitermein ilmaistuna onkin vain parempi herkistyä kuuntelemaan musiikkia ja uppoutua tanssiin. Olla yhtä tekemisensä kanssa, ilman pelkoa. Silloin ei voi kuin onnistua.

Mitä tekisit jos et pelkäisi?

Mitä tekisit jos et pelkäisi?

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s