Tikalla hikka?

Tikalla hikka?

Kun aamulla oven avaa poika pieni ulos ravaa leuka auki loksahtaa: mikä tuon metelin aikaan saa? Mikä hakkaa, meluaa niin että lähtee järki? Koputtaa ja rummuttaa No sehän on palokärki! Kevättä kai rinnassa tunteet kovin pinnassa Siis soitimella tikka? Vai oisko syynä hikka? Mainokset

Kevättuuli

Kevättuuli

Kirpeä kevättuuli huivia heiluttaa hiuksia riepottaa ärtymyksen karkoittaa Minkä kiukuksi luuli sen lempeästi sulatti Väsymyksen kun kuuli heti moisen poistatti Tuuli soitti Minä tanssin Kotimatkalla pienen valssin Pajunkissatkin kehräsi poskeani kutitti tanssiaskeleeni naapureita nauratti

Mies keväällä

Mies keväällä

Mies talonsa portailla aurinkoa katseli pohti kevään tuloa valosta nautiskeli Seesteinen hetki keskeytyy Mies melkein hätääntyy kun tajuntaan tää iskeytyy: ”grillikausi lähestyy!”

Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Mikä tätä maailmaa vaivaa?

Mikä tätä maailmaa vaivaa? EU:kin vain napaa kaivaa kun Putin rajavaltioita valloittaa al-Assad Syyrian raunioiksi saa Missä on sodan alku ja juuri? Milloin vaihtuu molliksi duuri? Diktaattorin sokea hetki tuloksena verinen ristiretki Kapinaan uskaltaako kansa kun paljastuu propagandan ansa Milloin petos huomataan? Luottamus hitaasti rakennetaan Rukous telttaleirien rikkinäisten perheiden: rauhaa koulutielle ja työtä. Toivon maailmalle … Lue loppuun

Serendipitii

Serendipitii

Serendipitii on englantia suomeksi: yhteensattumia Niissä ihmiset kohtaa yllättäin tai moka kääntyy oikein päin Voikin olla vastoinkäymiset ilmiöt nurinkuriset Juuri se mitä tarvitset – turhaan siinä muriset! Tänäänkin se seurasi mua kun astelin Simonkatua Tatjana, pidä huivistas kii Serendipitii!

Talitintin aavistus

Talitintin aavistus

Voihan räkä ja aivastus Nenäliinoja kuluu tuhat kohmeessa on ajatus sais aurinko viedä nuhat! Onko kevään tulla jo tarkoitus vai kunnon talvenko vielä toi? Vain talitintillä on aavistus titityy niin varmasti soi Kiurunkin jo joku näki Ja rohkeimmat ennustaa kuu kesään ja kukkuu pian käki – saiskohan pakkaset unohtaa? 3.3.2014 ©Vilma Mutka

Yöllä

Yöllä

Ihan kuin ohimennessään yöllä muissa kiireissään ois jänis pyyhkäissyt mietteissään rappuralliin käpäliään

Iloinen moi

Luminen tie kotiin johdattaa Talojen ikkunoista lämpö kajastaa Sinne kiire on missä lapseni nauru soi ja iloinen moi! jo eteisessä kajahtaa

Tulppa

Tulppa

Kuka tulpan irroitti? Mikä tulvan aloitti? Syytän elämää itseään se runonsäkeet kirvoitti Turha on tilkitä tuota vuodatusten vuota Jos yrittää sitä padota voi jotain tärkeää kadota Tai voi tulla ummetusta turvotusta, jomotusta Voi alkaa päätä särkeä; itsensä ilmaisu on kyky tärkeä

Nappikin tippunut

Nappikin tippunut

Päätteeksi päivän on olo nuutunut Ja uudesta lempitakista nappi tippunut – Ei vaan kaksi, huomaan sen ja itsekseni kiroilen Hengitän sisään ja ulos Mikä olikaan mökötyksen tulos? Hetken kun hengittelen kohta taas hymyilen!